torstai 20. helmikuuta 2014

Ei pöllömpi puku

Pöllö on ensimmäinen lelu, johon pikkuneitimme kiinnitti huomiota. Kun pöllön laittaa sitterin eteen roikkumaan, niin se saa paistatella tytön aurinkoisessa hymyssä. Noissa suurissa silmissä ja veikeässä ilmeessä on jotain, mihin on niin helppo ihastua.


Kirjoin tuon ihanan pöllön myös tyttömme haalariin. Etsin netistä ilmaisen clip art -kuvan, josta digitoin kirjontakuvion TruEmbroidery -kirjontaohjelmistolla. Pöllön keskivartalossa käytin hauskaa kuviotäyttötikkiä, joka muodostaa täyttöpintaan ympyröitä. Pöllökuvion suunnittelussa jouduin ottamaan huomioon myös materiaalin, johon sen tulisin kirjomaan. Neulokselle kirjottaessa kuvion täyttöalueiden tulee mennä reippaasti lomittain, jotta kangas ei tule näkyviin alueiden väleistä. Kangas ja varsinkin neulos joustaa ja elää aina kirjonnan aikana. Kirjonnan alla käytin tukena leikattavaa tukimateriaalia venymisen estämiseksi ja nukallisen velourin päällä veteenliukenevaa kalvoa, jotta kirjonta ei uppoaisi nukkaan. 

Potkupuvun kaava on Ottobre-lehden numerosta 4/2013. Leikkasin ensin kankaasta kappaleet. Pöllökirjonta oli sitten helppo kohdistaa ja kirjoa puvun keskelle eteen. Potkupuvun kaava on tosi toimiva ja nopea ommella. Puvussa on ainoastaan takasauma ja sitten lahje-/haarasauma "tossu"-osineen. Seuraavaan pukuun teen viisastuneena haaraan listat neppareille. Parantaa huomattavasti kivan puvun käytettävyyttä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vauvan kammari


Lastenhuoneen sisustuksen ideat lähtivät liikkeelle valitsemastamme raitatapetista. Halusin, että tapetti on kuosiltaan pitkäikäinen ja sopisi myöhemmin myös leikki-ikäiselle. Tekstiileillä voisi sitten jatkossa helposti muuttaa huoneen ilmettä. En ole mikään tilkkutöidentekijä, mutta isoista blokeista on helppo koota kaunis ja selkeä peitto, kun on yhteensopivat kankaat. Tytön syntymäpeitossa on joka toinen pala kuviokangasta ja joka toinen yksiväristä. Vihreiden ja vaaleanpunaisten neliöiden keskellä on aina applikaatiosydän, jonka digitoin itse Mac TruEmbroidery -kirjonnansuunnitteluohjelmalla. Ilmettä peittoon tuovat värikkäät kankaat ja eriväriset applikointitikkaukset. Pitsimaton saimme joululahjaksi siskoltani ja se löysi heti paikkansa vauvan kammarista.


Pinnasängyn pehmusteet sain käytettynä kaveriltani. Kirjoin vihreään kangassuikaleeseen norsuja vanutikkauksella valkoisella kirjontalangalla. Tikkikankaan sitten vain kiinnitin valkoisen pehmusteen päälle. Näin sain pehmusteista ihan kuin uudet ja ne oli tosi nopea valmistaa, kun ei tarvinnut ommella niitä kokonaan alusta asti.

Applikaatiokirjonnan testipalasta syntyi lopuksi vielä tyyny. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tikata kaitaleiden saumat koristeompeleilla, mutta tyyny syntyi niin vauhdilla, että ehdin ajatella asiaa vasta jälkikäteen. Koristeompeleita tulee käytettyä ihan liian vähän, vaikka niillä saa aikaan tosi kaunista jälkeä. Täytyy pitää asia mielessä ja hyödyntää ompeleita tulevissa töissäni.

Kiitokset Kirsille Sisustus Benestä avustasi tapetin ja verhokankaan valinnassa.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Merirosvokapteenin huppari

Posti toi jokin aika sitten meille kutsun neljävuotiaan pojan merirosvosynttäreille. Kutsu itsessään oli todella hieno - siihen oli tehty reikiä, poltettu reunoja ja kaadettu kahvia, jolloin se näytti vanhalta pergamenttipaperilta. Lahjaa pohdiskellessani keksin tehdä sankarille merirosvoteemaisen hupparin. Eteen tein pikkumerirosvon sekä sankarin nimen ja selkään merirosvojen aarrekartan.

Koska itse hupparin ompelu ei tällä hetkellä innostanut, kävin ostamassa sinisen perushupparin valmiina kaupasta. Etsin netistä valmiita clip art -kuvioita, joista lähdin muokkaamaan tikkitiedostoja uudella Pfaff 6D Premier -ohjelmallani.


Testailin ohjelmalla kuvien digitointia alusta asti itse clip art -kuvaa mallina käyttäen sekä automaattidigitointia. Automaatti vei voiton, joten valmiit kirjonnat on tehty sillä.

Trikoota ja collegea kirjoessa on tärkeää tukea materiaali todella hyvin. Helposti käy niin, että joustava materiaali elää kirjonnan aikana ja lopputuloksesta ei tule kovinkaan hyvä. Kirjontaan laitoin alle kaksi kerrosta revittävää paksua tukikuitua ristikkäisiin suuntiin (kiitos Irenelle vinkistä!), koska paksua leikattavaa tukikuitua ei juuri nyt ollut kotosalla saatavilla. Päälle spreijasin kiinni vielä kerroksen Inspiran Aqua Magiciä, joka on veteen liukeneva kuitukangas. Olen ihastunut tuon Aqua magicin käyttöön päällimmateriaalina, koska silloin tikki ei pääse uppoamaan kankaaseen. Erityisesti voimakassidoksisissa kankaissa, joissa tikki helposti jää epätasaiseksi ja joihin pitäisi saada tarkkaa, pientä kirjontaa tämä on toiminut todella hyvin! Tein vielä tukiharsinnan kuvion ympärille, jolloin kaikki kerrokset pysyvät varmasti paikoillaan.


Tekovaiheessa neulasin hupparin reunoja rullalle kiinni, jotta ne eivät jäisi jumiin kirjontalaitteen kelkkaan tai koneen runkoon. Joskus minulla on käynyt niin, että vaatteen lieve on jäänyt johonkin hieman jumiin ja koko työ on mennyt pilalle, koska kelkka ei pääse liikkumaan vapaasti. Kuvassa näkyvät myös juuri hankkimani superhyvät Inspiran konekirjontasakset, joissa on taivutettu kulma. Näin pääsee aivan lähelle kangasta leikkaamaan langanpätkät.



Valmiista hupparista tuli kyllä hyvä! Joudun tekemään tästä varmaankin toisinnon omalle pojalleni. Pientä draamaakin nähtiin, koska olin unohtanut ostaa konekirjontaneuloja itselleni varalle kotiin. Koneen mukana tuli vain yksi kirjontaneula ja tarvitsin välttämättä uuden heti (lahjojen tekohan kannattaa jättää aina järkevästi viime tippaan). Olin varmaankin aika näky klo.10 lauantaiaamuna suhatessasi Tikataan tukka pystyssä melkein yöpuvussa hirveällä kiireellä hakemaan neuloja. Onneksi on kauppa lähellä ja lahja valmistui ajallaan!

Hyvän mielen pitsilapaset


Olen niin iloinen näistä syksyllä valmistuneista pitsilapasista. Päätin nimetä ne hyvän mielen pitsilapasiksi, koska:

1.) Ne on tehty Pirtin kehräämön kotimaisesta lampaanvillasta

2.) Ne ovat ensimmäiset pitsineuleet pitkään aikaan, joita olen tehnyt ja ne onnistuivat hyvin

3.) Ne ovat kauniit ja lämpöiset

Olen sitä mieltä, että jos viitsii nähdä tekemisen vaivan tulee työhön käytettyjen materiaalien olla hyviä ja aikaa kestäviä. Kotimaisella lampaalla on pitkä kuitu, jonka takia lanka on erittäin laadukasta. Se on myös ollakseen pelkkää villaa yllättävän pehmeää. Merinot, alpakat ja muut superpehmoiset kuidut ovat sitten asia aivan erikseen eikä tämän langan pehmeys tietenkään ole mitään siihen suuntaankaan. Mutta perusvillaksi se on miellyttävän tuntuinen ihoa vasten. Lisäksi tuen erittäin miellelläni yhtä harvoista yrityksistä, jotka valmistavat lankoja Suomessa suomalaisesta lampaan villasta. Mahtavaa!

Onnistumisen iloa lisäsi myös se, että sain lapaset valmiiksi ilman tuskanhikeä ja kyyneleitä. Näin sitä vaan voi todeta itselleen, että kehitystä on tapahtunut sitten parin vuoden takaisen startin. Tein lapasille kaveriksi vielä pipon samalla kuviolla. Ohje lapasiin ja pipoon on Drops Designilta. Käytin Pirtin Kehräämön kampalankaa kaksinkertaisena, jolloin ohje toimi ilman mitään muutoksia silmukkamääriin.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kauniita unia


Innostuin tekemään pikkuneidille unipukuja, kun löysin hyvän kaavan Ottobre 6/2013 -lehdestä. Vasemman puoleinen haalari on tehty alkuperäisellä kaavalla. Muihin pukuihin lisäsin toisesta kaavasta "tossuosan", joka on käytännöllinen ihan pienellä vauvalla, kun sukat eivät tahdo pysyä menossa mukana. Turkoosissa haalarissa on kirjontaohjelmistolla itse suunniteltu logo, jota tulen jatkossakin käyttämään tytön vaatemallistoissa. Näin vaatteet voi helposti personoida ja pienillä muutoksilla saa samalla kaavalla yksilöllisiä asuja.


Raglansaumat on ommeltu ensin suoralla jousto-ompeleella yhteen ja saumanvarat silitetty auki. Koristeompeleena toimii kolmoispeitetikki, joka on ommeltu nurjalta puolelta, jotta tasosaumamainen koristeommel tulee päällipuolelle. Koristesaumat antavat mukavasti ilmettä. Kaitaletekniikkaa reunoissa olen harjoitellut jo vuosia, mutta nyt keksin tehdä kaitaleesta 1cm:n levyisen, jotta painonapit mahtuvat niiden päälle haarasaumassa. Tämä onnistuu, kun ensin kiinnittää kaitaleen saumurilla ja sitten leventää sauman ompelukoneella vahvistetulla suoralla. Sitten vain kaitale reunan ympäri ja tikkaus koneella. Kaitale kestää hyvin venytyksen, jota syntyy, kun nappeja aukaistaan. Siisteimmät kaitalereunat syntyvät mielestäni ihan vain saumurilla ja ompelukoneella ilman mitään erillisiä lisälaitteita.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Työvoitto - virkattu pitsihuivi

Huh, valmistuihan se!


En ole mikään virkkauksen mestari. Ala-asteelta mieleeni on jäänyt sipulipussin virkkaus, joka oli tuskaisaa vaikka muuten koulussa käsityötunnit olivatkin yksi suosikeistani. Siitä lähtien virkkaus on ollut mielessäni tylsien käsitöiden listalla, enkä ole sitä halunnut tehdä. Sitten minulle kuitenkin kävi niin kuin monille muillekin käsityöihmisille tuntuu viimeaikoina käyneen - kun on uudelleen verestänyt neulontataitoja, niin kummasti se virkkaaminenkin alkaa houkuttaa. Olin kerrannut virkkausta isoäidinneliöillä ja niiden sujuttua päätin ottaa vähän isomman haasteen vastaan. Löysin hyvän ohjeen Drops Design malleista. Langaksi valitsin ihanaa kotimaista lampaanvillaa Pirtin kehräämöltä. Kun kerran olen nähnyt suuren työn huivin tekemisessä, haluan nauttia pitkään lopputuloksesta. Pitkäkuituinen, kestävä suomenlampaan villa oli siis tähän työhön mainio valinta.

Motivoidun helposti uusien työvälineiden testaamisesta. Porkkanaksi projektin etenemiselle ostin tähän työhön käyttöön Addin ergo-koukun, mihin tykästyinkin kovasti. Aloitin jo kesällä virkkaamaan pitsihuivia, koska tiesin tekeväni sitä fiilispohjalta pikku hiljaa valmiiksi. Käsityöpussukka kulkikin ahkerasti mukana kesän mökkireissuilla ja nökötti välillä viikkotolkulla koskemattomana. Sain huivin valmiiksi alkusyksystä. Täytyy todeta, että siitä tuli aika upea - lämpöinen ja ihanan ruskaisen oranssinen!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Vaipat Baby Born -nukelle


Pieni tyttöni sai joulupukilta lahjaksi Baby Born -nuken, josta tuli heti hänelle kovin rakas. Yllätyksekseni pakkauksessa oli mukana myös nuken omia kertakäyttövaippoja, joita sitten olisi tarkoitus käydä ostamassa kaupasta lisää. Tämä on tietysti oikein kiva lisätienesti-idea nukkefirmalta, mutta minun ideologiaani ei sovi ajatus lopuksi kaatopaikalle kannettavista nuken kertakäyttövaipoista. Kun pakkauksessa mukana tulleet vaipat olivat aika nopeasti tiensä päässä, ei auttanut muuta kuin ruveta kaavoittamaan minikokoisia vaippoja.


Ompelin vaipat kaksinkertaisesta trikoosta. Vaipan ulompi kerros voisi toisaalta olla vedenpitävää PUL-kangasta, sillä nukke osaa myös oikeasti juoda ja pissata. Toistaiseksi vielä tyttöni on niin pieni, että tällaiset "leikkiversiot" vaipoista ovat ihan riittävät.  Keskelle tein oikeita vaippoja mukaille osion, johon laitoin täytteeksi vanua sekä jalanteihin ompelin kuminauharypytykset. Näin vaippoihin tuli pulleutta ja aitoutta.