Jouluompeluksia

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

Pannunalusia

Tänä jouluna läheiset saivat lahjoiksi tilkkutyöpannunalusia ja tauluja. Idea näihin lähti liikkeelle Tampereen Kädentaito-messuilta. Kuvittaja Pia Westerholm oli siellä myymässä ihania eläinhahmoja kangastulosteina. Nämä suloiset eläimet saivat ympärilleen tilkkutyönä valmistetut kehykset.

Suloinen siili

Varistaulut

Vekkulit kissat -taulusarja

Perhosia pikkuiselle

Oranssi on lempivärini, joten myös tyttöni saa nauttia siitä. Velourhaalaria somistamaan kirjoin rintaan sarjan perhosia. Kuvio on Tru Embroidery -ohjelman valmiskuvio, jota muokkasin ja yhdistelin uudella tavalla. Haalari on mukava vaate lapselle talvella, kun lattiat ovat meillä hiukan viileitä. Siinä ei pieni peppu palele.

Knitting & Stitching Show Lontoossa

Kävin viime viikonloppuna käsityömessuilla Lontoossa. Knitting & Stitching Show järjestetään joka vuosi Alexandra Palacessa Pohjois-Lontoossa. Siellä on kaikkea mahdollista ompeluun ja neulontaan liittyvää. Kolmessa messuhallissa on näytteilleasettajia, tekstiilitaiteilijoita, yhdistyksiä sekä lisäksi messujen aikana on erilaisia työpajoja. Työpajat täyttyvät nopeasti ja niihin olisi pitänyt varata paikka jo kuukausia ennen messuja. Yhden päivän sai kyllä muutenkin kulumaan messuilla ihan vain kierrellessä ja ihmetellessä.

http://www.alexandrapalace.com/whats-on/the-knitting-and-stitching-show/

Mukaan tarttui myös joitain tuliaisia itselleni. Oliver Twist myy kaikenlaisia materiaaleja luovaan ompeluun. Käsivärjätyistä villa-viskoosi huovista aion valmistaa tyynyn ja muuta pientä kivaa tyttäreni huoneeseen. Applikaatioita varten ostin kahta eri lankaa käsivaraisiin tikkauksiin. Nämä kaikki sopivat lastentekstiileiksi, sillä ne voidaan tarvittaessa pestä 60 asteen vesipesussa.

Light Silky langat olivat kyllä ihan heräteostos. Laatu on vain niin upea; Perun alpakkaa ja silkkiä ja värinä ihanan pehmeä harmaa. Siskoni lupasi neuloa näistä minulle puseron, jos puolestani ompelen hänelle jotain vastineeksi. Hyvä, kun perheessä on useita käsityöntekijöitä, niin voimme tehdä tarpeen tullen vaihtokauppoja. Itse, kun en oikein saa valmista aikaan neulomalla ja siskoni taas ei muuta teekään. Kätevää!

Läpikuultavat laskosverhot

Laskosverhot kannattaa ommella itse. Vaikka ne ovatkin haastavat valmistaa, niin niissä, jos missä voi säästää itse tekemällä. Varsinainen ompeleminen on yksinkertaista, mutta alkuvalmistelut ja laskelmat vievät eniten aikaa. Hyvin suunniteltu on tässä tapauksessa enemmän kuin puoliksi tehty.

Ompelin avokeittiömme laskosverhot läpikuultavasta harvasta pellavasta. Halusin säilyttää tämän ilmeen myös valmiissa verhoissa. Tein verhon reunoihin vain leveät käänteet, jotka huolittelin saumurilla, käänsin nurjalle ja ompelin kiinni. Laskosverhoissa tulee olla erittäin huolellinen, että mitat ja suorakulmat ovat tarkkoja. Muuten lopputulos ei ole siisti. Kangas kannattaa leikata lattialla laakeana ja käyttää apuna pitkää viivainta ja kulmainta.

Kun sivut olivat valmiit, asetin verhon lattialle laskosmerkintöjä varten. Käytän yleensä 25-30cm laskosväliä. Tarkka väli määrääntyy kunkin verhon valmismitan mukaan. Ensimmäinen laskos ylhäältä voi olla vähän lyhyempikin, jos verhoa ei halua vetää ihan kiinni asti. Alhaalla lipan (kangas viimeisen noston alapuolella) tulee taas olla puolikas laskosväli + näkyväosuus.

Nostoissa käytän lasikuiturimaa, jota saa verholiikkeistä. Näissä verhoissa sen etu on, että verhoon tulee näkyviin vain kauniit poikkisuuntaiset rimojen kujat. Laskosverhonauhojen pystysuuntaiset linjat rikkoisivat verhon ilmeen. Valmiita laskosverhonauhoja voi toki käyttää läpikuultamattomissa kankaissa, joskin itse suosin silti aina rimoja. Niillä verho nousee ylös kauniin tasaisesti.
Kun olin saanut laskelmat laskoksista valmiiksi, tein laskosmerkinnät verhoon poikittain merkitsemispyörällä viivainta käyttäen. Ylös tulee ensin jättää tietenkin saumanvara, sitten ensimmäinen laskos, sitten kujalle 1,5cm vara ja sitten toinen laskos ja jne. Kujat rimoille ommellaan taittaen verho oikeat puolet vastakkain ja ompelemalla vaakasuora kuja reunasta reunaan. Kujien ompelun jälkeen tarkastetaan vielä pituus, jonka jälkeen ommellaan ylös tarranauhan pehmeämpi puoli ja alas helmapäärme.
Oikeaan mittaan sahatut rimat pujotetaan kujien sisään ja sitten kiinnitetään nosto-ohjaimet verhon nurjalle puolelle. Nostot kannattaa olla 40-70cm välein.

Laskokset saa jäämään auki nosto-ohjaimilla. Nämä saadaan suoraan kiinni riman ympärille ja nostonaru kulkee putken sisällä. Muoviputki tasaa nostot, kun verho vedetään kiinni. Näin laskosverho ei mene liian suppuun, kun on ylösvedettynä.

Silent Glissin laskosverhojärjestelmä on todella toimiva. Kyllä ne maksavatkin, mutta systeemi on loppuun asti mietitty ja on kestävä ja laadukas. Verho kiinnittyy tarralla kiskoon, jossa on ohjaimet nostonaruille ja reunassa nostolukko. Verhoa on helppo nostaa ja laskea ja ikkunan pesua varten koko kiskon verhoineen kaikkineen saa irti seinäkannakkeista vain napsauttamalla.

Lämpöiset lapaset pienelle pyöräilijälle

Hrrr, syksy on täällä! Erityisesti sen huomaa aamuisin, kun poljen lasten kanssa päiväkotiin. Monina aamuina lämpötila on ollut jo nollan tuntumassa. Itselleni kaivoin kaapista villalapaset aamun pyörälenkkiä varten, sillä kevyet sormikkaat ovat aivan liian viileät fillaroinnin viimassa. Esikoinen sen sijaan on joutunut käyttämään kaupan kevyitä sormikkaita ja hanskoja kahdet päällekäin, sillä villalapaset olivat viime talvesta jääneet pieniksi. Eipä siinä sitten muu auttanut kun kaivaa lankakorista jämiä esille ja ryhtyä neulomaan.

Olen tehnyt tällä Garnstudion ohjeella jo parit lastentumput. Ohjeessa on hyvä, pitkä varsi ja omien lasteni käsiin sopivat mittasuhteet. Tällä kertaa en kuitenkaan käyttänyt Garnstudion omaa lankaa vaan kotoa löytyvää ohuempaa silkkivillalankaa. Kun laitoin kulkemaan kaksi kerrallaan langan paksuus vastasi suunnilleen ohjeessa mainittua lankaa. Lankani on liukuvärjättyä ja tuplana neuloessa lankojen värjäykset menevät kauniisti sekaisin. Olen tästä langasta nimenomaan tuplana neulonut aiemmin jo pipon ja kaulahuivin.

Neuloessa materiaaleihin panostaminen todella kannattaa. Useamman vuoden käytössä olleessa kaulahuivissa ei ole juurikaan nyppyjä tai käytön jälkiä, kun taas huonompilaatuisesta villasekoitteesta tehdyt viimetalviset tumput olivat parin käyttökerran jälkeen jo kulahtaneen näköiset. Hyvät materiaalit maksavat moninkertaisesti halpohin verrattuna, mutta toisaalta taas niistä tehtyjen tuotteiden käyttöikä on paljon pidempi. Itse olen siksi valmis panostamaan rahallisesti hyviin lankalaatuihin. Ja kuinka ihanalta sormissa tuntuukaan neuloa laadukkaita, pehmeitä lankoja!

Toinen asia mihin olen tykästynyt ovat erilaiset neulonnan apuvälineet. Tumpun peukalon silmukat saa näppärästi roikkumaan palmikkopuikolle ja silmukkamerkit ovat todella käteviä verrattuna langanpätkistä tehtyjen merkkien käyttämiseen.

Kirjetyynyn suunnittelua Quickfontia käyttäen

Husqvarna Vikingiltä tuli jokin aika sitten aivan ihana uusi kokoelma, Vintage Postcard. Karla Tikkihiiri-blogista teki heti kättelyssä kokoelmasta aivan upeat tyynyt, joista tykkäsin kovasti. Nyt tuli vihdoin itsellenikin sopiva tilaisuus tehdä oma kirjetyyny lahjaksi isäni syntymäpäiville.

 

Itse aloitan kirjontatyön tekemisen aina avaamalla 6D-ohjelman. En jotenkin ole tottunut tekemään mitään suoraan kankaalle, vaan haluan aina tehdä suunnittelytyön tietokoneella. Otin nipun eri kuvioita kokoelmasta esille ja ryhdyin järjestelemään sopivaa kokonaisuutta.

 

Hiiren oikeaa klikkaamalla pääsee poistamaan ylimääräiset kuviot.
 

 

Halusin käyttää työssä vanhahtavaa käsinkirjoitusta muistuttavaa fonttia enkä tällä kertaa löytänyt mieleistä valmiista fonteista. Siispä päädyin luomaan oman fontin Quickfontin avulla. Klikkaamalla Quickfont-kuvaketta pääsee suoraan ohjelmaan. Ensin valitaan mieluisa fontti pitkästä listasta. Tämän jälkeen pääsee määrittelemään haluaako fontin tehtäväksi satiinitikillä tai vaikkapa pelkät reunat.

Fontti kannattaa tallentaa Myfonts-valikkoon, niin se on helppo jatkossakin löytää. Tein itse monta eri kokeilua, ennen kuin löysin mieluisan fontin. Quickfontilla omien fonttien teko on nimensä mukaisesti todella nopeaa ja kokeiluja on helppo tehdä.

Luovasti peitetikkikoneella

Peitetikkikone on mainio kaveri ompelukoneelle ja saumurille. Kun sen käyttöön ja jälkeen on tottunut, ei ilman sitä voi enää ommella. Käänteet ja tikkaukset näyttävät ammattimaisilta ja jousto on ihan toista luokkaa kuin kaksoisneulaompeleessa. Tiedän, että moni ajattelee peitetikkikoneen olevan vaikeakäyttöinen, mutta jos osaa saumuria käyttää, niin ei se sen kummempaa ole.

Ompelen itselleni ja tyttärelleni jatkuvasti trikoovaatteita, joten saumuri ja peitetikkikone ovat kovassa käytössä. Minulla on molemmat koneet koko ajan valmiudessa, jotta ompeluvaiheet vuorottuvat joustavasti. Pieniin lastenvaatteiden hihansuiden käänteet tulee tehdä ennen sivu- ja hihasaumujen ompelua. Teen yleensä hihansuut ihan ensimmäisenä ja sitten vasta alan kasata vaatetta saumurilla. Alle kokosin teille lukijoille vinkkejä ja ideoita peitetikkikoneen käyttöön. Toivottavasti löydät niistä jotain uutta, mitä voit hyödyntää omissa ompelutöissäsi.

Vinkkejä aloitukseen ja lopetukseen

Aloitettaessa ompelu reunasta kone jää helposti "junnaamaan" paikalleen, koska syöttäjien alla ei ole riittävästi kangasta. Käytä aloituksessa revittävää tukikangasta, niin saat kauniin aloituksen aivan reunasta alkaen. Tukikankaan voit repiä jälkikäteen pois.

Sama vinkki lopetukseen. Jatka ommelta kankaan yli revittävän tukikankaan päälle. Vapauta työ paininjalan alta ja purkaa ketjutikkiommel kankaan reunaan asti ja päättele ketjusilmukka. Näin saat myös lopetuksessa ompeleen loppumaan täsmälleen reunan kohdalle.

Koristetikkaus peittarilla

Peitetikillä saat aikaiseksi kauniita ja joustavia tikkauksia neuloksiin. Tässä bodyssa koristelin raglansaumat kolmoispeitetikillä. Vinkit valmistukseen alla.

Kaikista uudemmista elektronisista ompelukoneista löytyy joustava suoraommel. Jos tätä ommelta ei löydy omasta koneestasi, niin voit korvata sen vahvistetulla suoralla. Tällöin sauma joustaa huomattavasti vähemmän.

Ompele saumat joustavalla suoralla ja silitä saumanvarat auki.

Ompele kolmoispeitetikki (kolme neulaa käytössä) sauman keskelle nurjalta puolelta. Peitetikkisiepparissa tulee olla kankaaseen sopiva lankaväri. Käytä aloituksessa ja lopetuksessa revittävää tukikangasta, kuten olen aikaisemmin neuvonut. Näin saat oikealle puolelle kauniin ja kestävän tikkauksen koristamaan työtäsi.

Teen yleensä sarjan yhteensopivia vaatteita, jotta osia on helppo yhdistää toisiinsa. Velour-housuihin sopii myös yllä oleva turkoosi-oranssiraitainen body. Pinkissä bodissa olen koristellut raglansaumat kolmoispeitetikillä samoin kuin T-paidan helman.

Lapsen neulehaalari

Vihdoinkin valmista! Lähes vuosi siihen meni, mutta haalari valmistui juuri parahiksi syksyn viileisiin keleihin. Neulominen on itselleni haastavaa, sillä se vaatiin aivan toisenlaista pitkäjänteisyyttä kuin ompeleminen. Samaa neulosta joutuu tekemään tunnista toiseen ja edistyminen tuntuu niin hitaalta. Tämä neulehaalari olikin omassa mittapuussani oikea suururakka.

Haalarin ohje löytyy Modasta 1/2013. Ohje on harvinaisen selkeä ja sen avulla osasin neuloa haalarin, vaikka edellisistä neuletöistä on jo vuosia. Merinovillaiset MillaMia -langat tilasin Englannista, koska kotimaasta niitä ei saanut. Vastaavia olisi tosi löytynyt, mutta ihastuin näihin pehmeisiin sävyihin ja koin turvallisemmaksi ottaa täsmälleen oikeat langat, niin vähän kuin olen neulonut. Periaatteessa yritän aina ostaa materiaalit Suomesta tukeakseni alan yrittäjiä. On kuluttajien valinta ja vastuu, että alan palvelevia liikkeitä löytyy meiltä myös tulevaisuudessa.

Vapaan konekirjonnan mestari - tekstiilitaiteilija Helena Vaari

Tapasin keväällä Suomen yrittäjänaisten Ruusun päivä -tapahtumassa tekstiilitaiteilija Helena Vaarin. Helena tekee upeita maalauksenomaisia tekstiilitöitä vapaalla konekirjonnalla. Helena oli tapahtumassa esillä omalla standillaan. Kävelin ensin pikaisesti ohi edes tajuamatta, että maalaukset eivät olleetkaan ihan mitä tahansa töitä.

Kyllä hieman taisi leukakin loksahtaa auki, kun tajusin toisella ohikävelyllä teosten oleva ompelemalla tehtyjä. Uskottavahan se on, kun omin silmin näkee! Helenan töitä katsellessani saatoin vain kuvitella ne tuhannet tunnit, joita hän on tekniikan opettelemiseen käyttänyt tullakseen tällaiseksi mestariksi. Helenalla on aika ajoin näyttelyitä, joissa hänen upeita töitään pääsee ihailemaan.

Mikäli vapaa konekirjonta ei ole vielä tuttua, kannattaa hakea Youtubesta videoita aiheesta hakusanalla free motion machine embroidery. Yksinkertaisten kuvioiden tekeminen ei ole kovinkaan vaikeaa ja alkuun pääsee ohjevideoiden avulla.

Viiden minuutin pikapöksyt

Välillä on vaan pakko päästä helpolla - aina ei jaksa tehdä kaikkea viimeisen päälle. Tässäpä pikaohje vanhojen housujen pelastamiseen!

Tarvikkeet: 

• yksi kuumissaan oleva lapsi, joka tarvitsee pikaisesti polven yli menevät shortsit pihaleikkeihin (jos housut ovat lyhyemmät, saa laastaria olla liimaamassa polviin monta kertaa päivässä - testattu on)
• yhdet jo hieman lyhyeksi jääneet farkut, joissa on polvessa reikä
• Gütermann-liimaa
• toiset vanhat farkut
• kangassakset

Leikkaa lahkeiden päärmeet pois, jotta ne eivät kiristä.

 

Taittele lahkeensuut upslaakiksi ja töräytä liimaa väliin. Painele kunnolla kiinni. Huom! liimaa saa olla todella reilusti! Kangasliimahan on siitä metkaa, että se on sitkeää eikä tule kankaasta läpi. Itse olen tottunut käyttämään nimenomaan Gütermann-liimaa, eikä se tälläkään kertaa tuottanyt pettymystä.

Leikkaa toisista farkuista paikkapalat ja sivele liimaa runsaasti toiselle puolelle. Huomioi erityisesti paikkapalan reunat, jotta ne liimautuvat kunnolla. Painele kunnolla kiinni. Paikka kannattaa olla pyöreähkö muodoltaan, niin se pysyy parhaiten. Terävät kulmat lähtevät rispaantumaan herkemmin. Itse hamstraan kangasvarastoon aina mieheni vanhoja farkkuja, joita hän on heittämässä pois. Miesten farkuissa ei yleensä ole elastaania, vaan ne ovat tukevaa ja hyvää kangasta. Niistä saa oivia paikkapaloja, pussukoita ja muita pikkujuttuja tehtyä.

Anna pöksyjen kuivua kuumissaan olevan lapsen kitinästä huolimatta yön yli ennen käyttöönottoa. Alla on vielä kuva housuista, joita on käytetty pari kuukautta. Omista epäluuloistani huolimatta ne ovat kestäneet hyvin! Paikat ovat hieman rispaantuneet reunoilta, mutta sehän vain sopii tyyliin. 

Ps. Akuutti kuumuusongelma hoidettiin tekemällä myös toiset pikapöksyt. Leikkasin vanhoista, lyhyeksi jääneistä collegehousuista lahkeet poikki ja kesäpöksyt pihaleikkeihin olivat valmiit. College ei rispaannu, joten reunan voi antaa olla sellaisenaan.

Nimikoidut lakanapussit

Mökillämme yöpyy useita perheenjäseniä ja jokaisella on omat lakanansa, jotka jätetään yleensä mökkiin kesän ajaksi. Kaapeissa on siis aina epämääräisiä lakanapinoja, kun jokainen yrittää laittaa omansa sivuun toisten tieltä lähtiessään mökiltä. Halusin saada nämä pinot järjestykseen niin, että lakanat on helppo tunnistaa. Tästä syntyi idea nimikoiduista lakanapusseista.

Näiden kesätekstiilien myötä haluan toivottaa hyvää juhannusta ja kesää kaikille lukijoillemme.

Kirjotut kukkatyynyt

Siskollani oli kesäkuun alussa syntymäpäivä. Ajatuksissani oli ommella hänelle sisustustekstiilejä lahjaksi. Pengoin ompeluhuoneeni kangasvarastoja ja löysin sieltä vuosi sitten kirjomani kukkakuviot. Olin tehnyt kuvioita kaksinkappalein juuri tyynyjä varten. Valmiit kirjonnat olivat vain hautautuneet kankaiden joukkoon odottamaan vuoroaan. Tyynyn reunoihin ja takakappaleeseen käytin luonnonväristä pellavaa. Lahja oli hetkessä valmis.

Verhon ympäriompelu

Aikaisempi postaukseni vuoritetun verhon ompelusta yllätti minut suosiollaan. Ajattelin juttua kirjoittaessani sen olevan vähän tylsä aihe, mutta ilmeisesti lukijat kaipaavat ohjeita sisustusompeluun. Siksi kerronkin nyt ihan perusverhojen ympäriompelusta. Oikea työjärjestys on kaiken A ja O. Näin valmistuivat Sanni-mummin keittiön verhot.

1. Leikkaa hulpiot pois ja päärmää verhon sivut. Päärmeen leveys 1-2cm. Hulpiot tulee leikata pois, koska juuri ne usein kiristävät verhon reunoissa ja kutistuvat myös pesussa eri tavalla kuin varsinainen verhokangas.

2. Tarkista, että verhon yläreuna on suora. Silitä 2cm käänne ja ompele päälle verhonauha ylä- ja alareunastaan. Käännä nauhan päät taitteen alle alussa ja lopussa.

3. Ripusta verho ikkunaan ja mittaa merkitse lattiamitta nuppineuloin. Nosta verho pois ja merkitse helmataite 3cm ylös lattiamitasta. Lisää mittaan 16cm päärmevara ja leikkaa ylimääräinen kangas pois. Näin saat takuuvarmasti verhoista suorat.

4. Silitä helmapäärme. Päärmeen tulee olla kaksinkertainen. Kun kankaan reuna ylettyy helmataitteeseen asti, niin se ei paista läpi. Leveä päärme antaa myös usein riittävän painon verholle, jotta se laskeutuu kauniisti. Kevyeen verhoon joutuu silti usein tekemään taskut verhon nurkkiin verhopainoille. Tasku on hyvä tehdä päärmeen ompelun yhteydessä sivupäärmeen suuntaiseksi ja 2cm leveäksi. 8cm korkea ja 1cm leveä verhopaino on sitten helppo sujauttaa ylhäältä avoimeen verhopäärmeen taskuun. Näin saat verhon kulmat laskeutumaan alas kevyessä verhossa.

Pupuhaalari

Olen kevään aikana ommellut vauvan vaatteita tasaiseen tahtiin. Itse tekemällä saa kivoja asukokonaisuuksia, joiden osat sopivat nätisti yhteen. Tämä vadelmanpunaisesta velourista valmistettu pupuhaalari ja body on omasta mielestäni yksi onnistuneimmista seteistä.

Pupukuvion olen itse digitoinut applikaatioksi netistä löytämästäni kuvasta. Applikaatiota tehdessä on tärkeintä, että varsinaisten kuviotikkien alla on suoraommel kuvion reunassa, jota pitkin voidaan leikata ylimääräinen kangas reunoista pois.

Nukalliseen kankaaseen kirjottaessa tulee kankaan päälle harsia ohut veteenliukeneva kalvo (Katso alla oleva kuva). Tämä tapahtuu koneen harsintatoiminnolla sen jälkeen, kun kuvio on kohdistettu. Harsintatikit tulevat kuvion ensimmäiseksi väriksi, kun harsintatoiminto on aktivoitu. Työssä käytin uutta Metal Hoop -kehää, jossa kangas kiinnitetään magneeteilla alla olevaan litteään kehään. Todella näppärä kehä mm. pienten kappaleiden kirjomiseen. Neulokselle kannattaa käyttää leikattavaa tukikangasta kehän alla. Inspiran Web Mesh on oma suosikkini. Ei veny, mutta on silti taipuisaa ja jättää pehmeät reunat lastenvaatteisiin.

Nukallisen kankaan kirjonta Metal Hoop -kehällä.

Kone on kirjonut applikaatiota varten ohjelmoidun suoraommel rajauksen. Reunuksen jälkeen kehä otetaan irti kirjontalaitteesta ja ylimääräinen kangas leikataan tarkasti irti kuvion ympäriltä. 

Kehä laitetaan takaisin laitteeseen ja kirjonta jatketaan loppuun.

Haalarin peppu- ja polvipaikat ovat samaa kangasta kuin body. Paikkojen ompelu oli helpompaa kuin kuvittelin. Neulasin paikat tarkasti paikoilleen ja sitten tikkasin ne reunoistaan kiinni ompelukoneen overlock-ompeleella. Pfaffin kaksoissyöttö syötti ihanasti eikä kankaiden elämistä tapahtunut, vaikka olikin nukallisesta kankaasta kyse.

Tämä pupuhaalari on ollut kovalla käytöllä. Jo nyt harmittaa, että se menee kohta pieneksi, kun tyttö kasvaa vauhdilla.

Sellerikukkaset

Juuri ennen äitienpäivää törmäsin Onnellinen Oliivi -blogissa  hauskaan kankaanpainoideaan, jossa sellerillä painettiin kukkakuvioita tiskirättiin. Lauantaiaamuna kaivoin äkkiä kaapista löytyvät vanhat kankaanpainovärit esiin ja kipaisin lähikaupasta sellerin sekä muutaman rätin.

Sellereissäkin selkeästi on eroja, koska näkemässäni blogijutussa selleri oli keskeltäkin kauniin terälehtimäinen. Meidän versiossamme oli paksumpi kohta keskellä. Hauskoja kuvioita silläkin kyllä syntyi. Ensi kerralla taidan ostaa useamman sellerin ja leikkaamalla etsiä kauneimman.

Tyvestä leikatun sellerin päähän sivellään kevyesti kankaanpainoväriä ja painetaan kuvio rätille. Helppoa, nopeaa ja hauskaa! Kaksi- ja nelivuotiaat pikkuapurit tekivät suvun äideille lahjat noin varttitunnissa, mikä onkin ihan sopiva aika näin pienten kanssa. Lopuksi rätit pitää vielä silittää huolellisesti, että väri kiinnittyy pesunkestäväksi.

Visiitti Lanitium ex machinan värjäyspajalle

Pääsin reilu viikko sitten tekemään mielenkiintoisen retken käsinvärjättyjen neulelankojen maailmaan. Kävin kyläilemässä Lanitium ex machinan työhuoneella Espoossa ja tutustumassa käsinvärjättyjen lankojen työstämiseen.

Pajalla oli täysi tekemisen meininki päällä - kattiloissa kiehui lankavyyhti jos toinenkin ja kuivausrumpu humisi. Tarkalla pienellä vaa'alla mittailtiin värijauheiden grammamääriä ja suunniteltiin lennosta sopivia väriyhdistelmiä. Ei voi kuin ihailla sitä vuosien kokemuksen tuomaa ammattitaitoa, mitä yrittäjäpariskunnalla värjäyksestä on.

Sain vieläpä kädestä pitäen opetusta siihen, miten langan värjäys tehdään. Päivästä muistoksi jäi oma uniikkilanka, jonka sävymaailma oli suunniteltu minulle. Tämä vihreä ihanuus on keitetty viidessä värjäysliemessä, jolloin siihen tulee mahtava elävä sävy. Lanka on aivan upeaa ohutta villasilkkisekoitetta, josta aikanaan valmistunee huivi. Taidan jättää tämän ihanuuden odottelemaan lankakoriin ihan rauhassa jonkin sille sopivan ohjeen löytymistä..

Kesäkassi

Farkusta valmistetun kesäkassin koristelun tein jo viime kesänä. Löysin kankaan siivotessani kangasvarastojani ja päätin tehdä kassin vihdoinkin valmiiksi. Applikaatiot on valmistettu ympyränompeluohjaimella, jollaisen saa lisätarvikkeena uudempiin Husqvarna Viking ja Pfaff -koneisiin. Täydellisiä koristeommel- ja applikaatioympyröitä on mahdotonta saada aikaiseksi muuten kuin tällaisella lisätarvikkeella. Suurin hauskuus tässä tekniikassa on, että lisää ideoita syntyy koko ajan tekemisen myötä. On turha yrittää suunnitella työtä liian pitkälle vaan parasta on vain aloittaa jostain ja sitten antaa idean kehittyä ompelun aikana.

Koristelussa oli hauska leikkiä koneeni erilaisilla kuvio-ompeleilla. Applikaation reunat on hyvä reunustaa tiheillä satiiniompeleilla kuten applikaatio siksakilla tai satiinikuvioilla. Kun ompeleet ovat 7-9mm leveitä, ne todellakin nousevat työstä kauniisti esille. Lankana käytin viskoosista konekirjontalankaa. Olin yllättynyt kuinka hyvin koneeni teki kuvio-ompeleet myös laukun sankoihin, vaikka niissä farkku oli kaksinkertaisena.

Kesäkassi oli piristävä projekti. Tällaista luovaa koristeompelua tulee tehtyä ihan liian harvoin. Monesti kuulee sanottavan ettei koristeompeleita tarvitse mihinkään. Luulen ettei niitä vain osata tai ymmärretä käyttää. Aika tylsä työ tämäkin olisi vain suoralla ja siksalilla ommeltuna.

Pyykkipoikapussi

Pimeän talven jälkeen minulle tulee aina suorastaan juhlallinen olo, kun ensi kertaa keväällä pääsen ripustamaan pyykit ulos kuivumaan. Työstä, joka kotona sisällä tehdessä on ärsyttävää, jatkuvaa rutiinia tuleekin kesällä yksi parhaista asioista arjen pyörittämisessä. Paitsi että pyykki tulee mahtavan raikkaaksi, on talonyhtiön yhteisille pyykkinaruille pyykin kantamisessa jotain ihana yhteisöllistä. Aurinko paistaa, lapset leikkivät ja aika usein törmää naapuriinkin, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumiset ripustuksen lomassa.

Viime kesänä kyllästyin muovipussissa majaileviin pyykkipoikiin ja päätin keksiä käytännöllisemmän ratkaisun pyykkipoikien säilytykseen. Kaivoin kaapista farkkukankaan jämäpalat ja ylijääneen oranssin vetoketjun. Ympyräohjaimella tein kankaaseen oranssin ketjun kanssa yhteensopivia kirkkaanvärisiä koristeita ennen vetoketjuhalkion ompelua. Käytin kuvioissa tiivistä siksakia eri leveyksillä ja kolminkertaista suoraa ommelta. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää päättelytoimintoa niin kuvion alussa kuin lopussa! Siksak purkautuu muuten nopeasti epäsiistiksi. Pussin sisällä on lasten henkari, jonka avulla pussi liukuu pitkin pyykkinarua ja on koko ajan käden ulottuvilla. Näppärämpää kuin muovipussin kädessä roikottaminen!